Tuokion päästä ilmestyi ovelle muuan palvelijasisar.
Portinvahti-nunna tuli hänen perässään.
"No niin?" kysyi heti vieras nainen jouduttaakseen vastausta, jonka hän ehdottomasti tahtoi kuulla.
"Hänen kuninkaallinen korkeutensa sanoo, madame, että hänen on aivan mahdotonta tänä iltana ottaa teitä vastaan, mutta että teille siitä huolimatta tarjotaan vieraanvaraisuutta luostarissa, koska väitätte välttämättä tarvitsevanne turvaa", vastasi palvelijasisar. "Te voitte siis astua sisään, siskoni, ja jos tosiaan olette ajanut niin pitkän matkan ja olette niin väsynyt kuin sanotte, saatte aivan heti mennä levolle."
"Entä hevoseni?"
"Siitä kyllä pidetään huoli; olkaa rauhassa, siskoni."
"Se on lauhkea kuin lammas. Sen nimi on Djerid ja se tulee luokse, kun kutsuu sitä sillä nimellä. Minä pyydän teitä vaalimaan sitä hyvin, sillä se on harvinaisen oivallinen hevonen."
"Sitä vaalitaan niinkuin kuninkaan omia hevosia."
"Monet kiitokset!"
"Viekää nyt madame huoneeseensa", käski palvelijasisar portinvahti-nunnaa.