— Kyllä hän ottaa teidät vastaan paremminkin.
— Niinkö luulette?
— Minulla on hänelle hyvä uutinen.
— Sepä hyvä. Hän on siis puhunut teille minusta?
— Eilen illalla, tahi oikeammin yöllä, kun te ja ystävänne olitte lähteneet… Niin, kuinka voi ystävänne? Eikö hänen nimensä ollut Gaston R…?
— Oli, vastasin minä hymyillen, muistaessani mitä Gaston oli uskonut minulle ja huomatessani, että Prudence tuskin tiesi hänen nimeään.
— Hän on kaunis poika; mitä hän omistaa?
— Hänellä on kaksikymmentäviisi tuhatta francsia korkoja vuodessa.
— Oh, todellakin! No niin, palataksemme teihin, Marguerite kysyi teistä kaikenmoista; hän tahtoi tietää kuka te olette, mitä te teette ja keitä teillä on ollut rakastajattarina, lyhyesti, kaikkea mitä teidän ikäisestänne miehestä voi kysellä. Sanoin hänelle kaiken minkä tiesin ja lisäsin, että te olette mainio poika, ja sillä hyvä.
— Kiitän teitä; mutta sanokaa minulle nyt, minkä tehtävän hän teille eilen antoi?