— Minulle oli saapunut kirjeitä isältäni ja minun täytyi vastata niihin.
Hetkisen kuluttua saapui Nanine aivan hengästyneenä. Marguerite nousi ja puheli hiljaa hänen kanssaan.
Kun Nanine oli poistunut, istahti Marguerite viereeni, tarttui käteeni ja sanoi:
— Miksi sinä valehtelet? Sinähän kävit Prudencen luona.
— Kuka on sanonut sen sinulle?
— Nanine.
— Mistä hän sen tietää?
— Hän on seurannut sinua.
— Olit siis pyytänyt häntä tekemään sen?
— Niin. Arvelin, että sinulla täytyi olla tärkeitä syitä, joiden johdosta matkustit Parisiin; ethän ollut neljään kuukauteen jättänyt minua yksin. Pelkäsin että oli tapahtunut jokin onnettomuus, tahi, että läksit ehkä tapaamaan jotakin toista naista.