Minä otin vettä teidän hattuunne, sotilaat kohottivat haavoittuneen päätä, minä vein veden hänen huulilleen, hän veti ahnaasti kolme, neljä siemausta, hervahti sitten seljälleen, päästi raskaan huokauksen ja hänen ruumiinsa ojentui jäykäksi.
Hän oli kuollut.
— Näitte, että oli hyvä antaa hänen puhua ennenkuin hän sai juoda, sanoi sotilas, päästäen käsistään Armand-raukan pään, joka putosi raskaasti maata vasten.
Seisoin tuokion paikallani liikkumatta, väännellen käsiäni tajuttomana tuskasta.
— Mitä nyt teemme, neiti? kysyi puutarhuri minulta.
— Tiedätkö, missä Fendeille on? kysyin häneltä.
— Tiedän.
— Lähdetään Fendeilleen.
Ja kääntyen sotamiesten puoleen kysyin:
— Kuka tulee kanssani?