— Eilen olin erään oppineen jumaluusopin tohtorin luona, jolta aina kyselen neuvoja ja ohjeita opinnoitani varten.
Athos hymyili.
— Hän asuu eräässä autiossa kortteerissa, jatkoi Aramis: hänen mielensä ja virkatoimensa vaativat sitä. No, juurikuin minä lähden hänen luotansa...
Tähän pysähtyi Aramis.
— Mitäs sitte? kysyivät hänen kuulijansa, juurikuin lähdit hänen luotansa?
Aramis näytti ponnistelevan itseänsä, aivan kuin semmoinen, joka on valhettelemaisillansa jotakin, ja kohtaa odottamattomia haittoja; mutta kun hänen kolmen toverinsa silmät häntä tähtäsivät, kun he pörhössä-korvin kuuntelivat, ei hänen auttanut peräytyminen.
— Tohtorilla on sisarentytär, jatkoi Aramis.
— Ahaa, vai on hänellä sisarentytär, keskeytti Porthos.
— Sangen kunnioitettava nainen, sanoi Aramis.
Kolme ystävystä rupesivat nauramaan.