— Mennä noutamaan herra de la Porte'a, kuningattaren kamaripalvelijaa.
— Ja kun hän menee noutamaan ja kun herra de la Porte tulee?
— Lähetätte hänet tänne luokseni.
— Hyv' on, mutta missä ja kuinka saan teitä sittemmin nähdä?
— Pidättekö sitten niin suurta lukua nähdä minua?
— Tietysti.
— No niin! jättäkää se minun huolekseni ja olkaa rauhassa.
— Luotan sanaanne.
— Saatte luottaa.
D'Artagnan heitti jäähyväiset rouva Bonacieux'ille, luoden häneen hellimmän silmäyksen millä suinkin voi ympäröidä pientä viehättävää olemusta, ja kun hän laskeutui alas portaita, kuuli hän oven suljettavan ja avaimen väännettävän kahteen kertaan. Parissa hyppäyksessä oli hän Louvressa; hänen tullessaan l'Échelle'n portille, löi kello kymmenen. Kaikki ne seikat, mitä nyt olemme kertoneet, olivat tapahtuneet puolessa tunnissa.