— Herra Bonacieux, virkkoi komisarjus tirkistellen syytettyä, ikäänkuin hänen pienet silmänsä olisivat voineet lukea sydämmen syvimpään pohjaan saakka, herra Bonacieux, teillä on vaimo?
— On, herra, vastasi kauppias vapisten, ja tuntien että siihenpä asia rupesikin takertumaan; se tahtoo sanoa, minulla on ollut.
— Kuinka? teillä on ollut! minne te hänet olette hukanneet, koska teillä ei enää häntä ole?
— Hän on minulta salaa ryöstetty.
— Ryöstetty? sanoi komisarjus. Aa!
Bonacieux kuuli tuosta "aa"-sta, että asia rupesi yhä enemmän sotkeutumaan.
— Hänet on teiltä ryöstetty, vai niin! toisti komisarjus, ja tiedättekö kuka mies hänet on ryöstänyt?
— Luulen hänet tuntevani.
— Ken on hän?
— Huomatkaa, ett'en tiedä varmaan mitään, herra komisarjus, ja että minä vaan epäilen.