Kardinaali kilisti toistamiseen. Upseeri ilmestyi takaisin.
— Jättäkää tuo mies takaisin kahden vartijain huostaan, ja odottakoon kunnes kutsun hänet eteeni.
— Ei, armollinen herra! ei, se ei ole hän! huusi Bonacieux; ei, minä olen erhettynyt: se on toinen, joka ei ole lainkaan hänen näköisensä! Tämä herra on kunniallinen mies.
— Viekää pois tuo heittiö! käski kardinaali.
Upseeri otti Bonacieux'iä käsipuolesta ja kuljetti hänet esihuoneesen, jossa hän kohtasi molemmat vartijansa.
Uusi henkilö, joka vastikään oli laskettu sisään, seurasi levottomana silmillänsä Bonacieux'iä ulos asti, ja kun ovi oli suljettu hänen jälkeensä, lausui tulokas vilkkaasti, lähestyen kardinaalia:
— He ovat tavanneet toisensa!
— Ketkä? kysyi Hänen ylhäisyytensä.
— Hän ja se toinen.
— Kuningatar ja herttua! huudahti kardinaali.