— Onko viranomaisten pöytäkirja sotilaan kunniasanan veroinen? vastasi herra de Tréville ylpeästi.
— No no, elkäähän nyt, elkäähän nyt, Tréville, sanoi kuningas.
— Jos Hänen ylhäisyydellänsä on mitä epäilyksiä erästä minun muskettisoturiani vastaan, sanoi Tréville, herra kardinaalin oikeamielisyys on kyllin tunnettu, voidakseni pyytää laillista tutkintoa.
— Siinä talossa, missä tämä laillinen tutkimus on pidetty, jatkoi kardinaali järkähtämättömästi, asuu luullakseni eräs béarnelainen, muskettisoturin ystävä.
— Teidän ylhäisyytenne tarkoittaa kaiketi herra d'Artagnin'ia.
— Minä tarkoitan erästä nuorta miestä, jota te suojelette, herra de Tréville.
— Niin, Teidän ylhäisyytenne, kyllä se on sama mies.
— Ettekö epäile tuon nuoren miehen antaneen huonoja neuvoja...
— Herra Athokselle, joka on melkein kahta vertaa vanhempi? keskeytti herra de Tréville; en, arvoisa herra. Muutoin herra d'Artagnan on viettänyt iltaa minun luonani.
— Kas vaan! sanoi kardinaali, koko maailmahan on viettänyt iltaa teidän luonanne?