— Hänkö se teitä on pyytänyt huomauttamaan minua tulemaan sinne niissä timanttikoristeissa?
— Se tahtoo sanoa, rouva...
— Hän se on, armollisin herra, hän se on!
— No niin! mitäs sillä väliä, hänkö se on tai minä? Onko tuo huomautus mikään rikos?
— Ei, armollisin herra.
— Siis te tulette?
— Tulen, armollisin herra.
— Hyvä, sanoi kuningas vetäytyen pois päin, hyvä, minä luotan siihen.
Kuningatar kumarsi, ei niin paljon tapasäännön noudatuksesta kuin sen vuoksi, että hänen polvensa eivät tahtoneet kannattaa.
Kuningas poistui ihastuksissaan.