— Mutta tuo salaisuus ei ole minun, enkä siis voi uskoa sitä kellenkään.

— Uskoittehan sen herra Bonacieux'illekin, sanoi d'Artagnan harmissaan.

— Aivan samoin kuin uskoo kirjeen onttoon puuhun, kyyhkyn siiville tai koiran kaulaan.

— Vaan näettehän, että minä rakastan teitä.

— Kyllähän sanotte niin.

— Minä olen luotettava mies!

— Sen uskon.

— Ja rohkea.

— Oh! siitä olen varma.

— Siis, pankaa minut koetukselle.