— Oletteko varma, virkkoi tuntematon, ett'ei hän epäillyt, missä aikomuksissa te lähditte ulos?
— Ei hän epäillyt mitään, vastasi Bonacieux itseensä tyytyväisenä; hän on hyvin herkkäuskoinen nainen.
— Onkohan henkivartijakokelas kotonaan?
— En luule; niinkuin näette, on hänen ikkunaluukkunsa kiini, eikä mitään valoa näy rakojen lävitse.
— Yhtä hyvin on paras ottaa siitä selvä.
— Millä tavoin?
— Mennä kolkuttamaan hänen ovellensa.
— Menkäämme.
— Minä kysyn hänen palvelijaltansa.
Bonacieux meni huoneesensa, meni samaa tietä, jota pakolaiset olivat kulkeneet, nousi d'Artagnan'in porstuaan ja kolkutti.