— Uljas nuori mies, minä lyön teiltä pään halki. Hohoi, Lubin! pistoolini!
— Planchet, sanoi d'Artagnan, ota huostaasi palvelija, minä otan herran.
Planchet uljastuneena ensimäisestä urostyöstänsä, hyppäsi Lubinin niskaan ja ollen sangen väkevä, heitti hän hänet tantereesen ja painoi polvensa hänen rintaansa vasten.
— Suorittakaa tehtävänne herra, sanoi Planchet, minä olen jo suorittanut.
Sen nähtyänsä herra veti miekkansa ja ryntäsi d'Artagnan'ia kohden; mutta hän sai kovan palan purtavaksensa.
Kolmessa sekunnissa d'Artagnan pisti häntä miekallansa kolme kertaa, kullakin kerralla sanoen:
— Yksi Athoksen edestä, yksi Porthoksen edestä, yksi Aramiksen edestä.
Kolmannella pistolla herra kaatui könttänä maahan, d'Artagnan luuli hänen kuolleen tai ainakin menneen tainnuksiin, ja lähestyi häntä ottaaksensa häneltä lupakirjan; mutta juuri kun hän ojensi kättänsä, kaivaaksensa paperin esiin hänen taskustansa, sysäsi haavoitettu, joka ei ollut heittänyt miekkaa kädestään, piston hänen rintaansa sanoen:
— Yksi omasta edestänne.
— Ja yksi omasta edestäni! paras viimeiseksi! huudahti d'Artagnan vimmastuneena, seivästäen hänet neljännellä pistolla vatsan lävitse maahan.