— Niin, mylord, minä otan ne vastaan, sanoi d'Artagnan, ja, jos Jumala sen suopi, me käytämme hyvin teidän lahjaanne.
— Ja nyt kätenne, nuori mies; ehkäpä pian kohtaamme toisemme sotakentällä; mutta sitä ennen erotkaamme hyvinä ystävinä, toivoakseni.
— Kyllä, mylord, mutta sillä toivolla, että pian muutumme vihollisiksi.
— Olkaa huoleti, kyllä sen teille lupaan.
— Minä luotan sanaanne, mylord.
D'Artagnan kumarsi herttualle ja riensi kiiruusti satamaan.
Siellä tapasi hän puhutun laivan, jätti kirjeen kapteenille joka tarkastutti sen satamapäälliköllä ja tuli heti takaisin.
Viisikymmentä alusta oli lähtökunnossa odottamassa.
Kulkiessa erään noiden sivuitse, d'Artagnan oli näkevinänsä siellä saman naisen, jota tuntematon herra Meung'issä oli puhutellut myladyn nimellä, ja joka hänestä oli näyttänyt niin kauniilta; mutta virran liike ja hyvä tuuli kuljettivat heidän purttansa niin nopeasti, että muutaman silmänräpäyksen perästä oltiin poissa näkyvistä.
Huomisaamuna kello yhdeksän aikaan tultiin Saint-Valery'n valkamaan.