— Herra, te pilkkaatte minua, sanoi Planchet; luulinpa jo näyttäneeni, mihin kelpaan.
— Kyllä, mutta minä luulen, että käytit kaiken rohkeutesi yhdellä kertaa.
— Herra, saattepa nähdä, että sitä on vielä tallella, jos tarvitaan! pyytäisin vaan, herrani, ett'ette käyttäisi sitä liian tuhlaamalla, jos tahdotte sitä kauvaksi aikaa riittämään.
— Luuletko omistavasi sitä vielä jonkun verran täksi iltaa?
— Minä toivon.
— No hyvä. Minä luotan sinuun.
— Sanottuun aikaan olen valmiina; mutta minä luulin ett'ei teillä ollut kuin yksi hevonen henkivartijain tallissa.
— Ehkäpä siellä ei vielä useampaa olekkaan tällä erää, vaan iltaisilla on niitä neljäkin.
— Näyttääpä kuin matkamme olisi ollut hankintamatka?
— Aivan oikein, sanoi d'Artagnan; ja nyökättyään Planchet'ille viimeisiksi jäähyväisiksi, meni hän ulos.