— Sillä välin kun Hänen ylhäisyytensä etsittäisi minua Pariisista, minä kaikessa hiljaisuudessa lähtisin Pikardiaan tiedustelemaan kolmea toveriani. Kylläpä, hiisi vieköön, he ansaitsevat sen pienen huomion teidän puoleltanne.
— Neuvo on hyvä, arvoisa herra, ja minä lähden huomenna.
— Huomenna! miksi ette tänäpäivänä?
— Tänä iltana, arvoisa herra, pidättää minua eräs tärkeä asia Pariisissa.
— Ai ai! nuori mies, varmaankin lemmenseikkoja? Olkaa varoillanne, sanon vieläkin: nainen meidät on turmioon saattanut, kaikki, niin monta kuin meitä on, ja saattaa meidät vieläkin turmioon, kaikki, niin monta kun meitä on. Uskokaa minua, lähtekää tänä iltana.
— Mahdotonta, arvoisa herra.
— Olette siis antaneet kunniasananne?
— Olen.
— Sitten on asia toinen; mutta luvatkaa minulle, että ell'ette menetä henkeänne tänä yönä, niin lähdette huomenna.
— Sen lupaan.