Aivan oikein, upseerini oli todellakin siellä; minä lähestyin häntä, juuri kuin hän parhaillaan lauloi muutamaa lemmenkujerrusta, silmäillen erästä naista, ja keskeytin hänet toisessa värssyssä.
— Herra, sanoin minä hänelle, suututtaako teitä yhä vielä, jos minä menen käymään eräässä talossa Payenne'n kadun varrella, ja annatteko minulle vielä selkään, jos päähäni pistää olla teitä tottelematta?
Upseeri katsoi häntä hämmästyneenä, ja virkkoi sitten:
— Mitä te minusta tahdotte, herra? en minä tunne teitä.
— Minä olen, vastasin minä, se pieni apotti, joka luki pyhimysten elämäkertoja ja käänsi Judith'in runomitalla.
— Ahaa! nyt muistan, sanoi upseeri laskien raa'an pilkkasanan, mitä te minusta tahdotte?
— Minä tahtoisin että teillä olisi aikaa tulla kanssani vähän kävelemään.
— Huomisaamuna, jos niin tahdotte, ja erittäin mielelläni.
— Ei huomisaamuna vaan nyt heti, jos suvaitsette.
— Jos te niin välttämättömästi vaaditte...