— Mutta sanokaahan toki, mitä te pyydätte?
— En mitään, sillä se on yhdentekevä pyydänkö tai en.
Prokuraattorin rouva ojensi käsivartensa Porthosta kohden ja tuskan vallassa huusi hänelle:
— Herra Porthos, enhän minä semmoisia asioita ymmärrä. Tietäisinkö minä mitä hevonen on? tietäisinkö minä mitä varukset ovat?
— Teidän olisi pitänyt luottaa minuun, joka semmoisia seikkoja ymmärrän, rouva hyvä, mutta te tahdoitte säästää ja siis kiskoa minua.
— Minä tein väärin, herra Porthos, vaan minä korjaan sen.
— Millä tavoin? kysyi muskettisoturi.
— Kuulkaahan. Tänä iltana menee Coquenard herttua de Chaulnes'in luokse, joka on kutsunut häntä erääsen neuvotteluun, mikä kestää ainakin kaksi tuntia. Tulkaa silloin, me olemme silloin yksin ja voimme asettaa kaikki parhaimmalla tavoin.
— Hyvä! se kuuluu joltakin, armaani!
— Suotteko minulle anteeksi?