— Minä olen valmis, sanoi hän.
— Te olette siis ymmärtäneet tarkoitukseni, rakas herra d'Artagnan! sanoi mylady.
— Minä olen arvannut sen teidän silmäyksistänne.
— Siis te käytätte minun hyväkseni käsivarttanne, joka jo on saavuttanut niin suuren maineen.
— Vaikka paikalla!
— Mutta, sanoi mylady, kuinka saan minä korvatuksi moisen palveluksen?
— Te tiedätte sen sanomattanikin, että teidän rakkautenne on ainoa palkinto mitä haluan, sanoi d'Artagnan.
Ja hän veti mylady'n hellästi puoleensa.
Hän tuskin vastustelikaan.
— Ah, huudahti d'Artagnan, hurmautuneena siitä kiihkosta, jonka tuo nainen sytytti hänen sydämmeensä, ah! onneni on minusta vallan yliluonnollinen ja kun pelkään että se on vaan unta, on ainoa haluni muuttaa se todellisuudeksi.