— Sanokaa, sanokaahan toki! uudisti mylady, kuinka te sen tiedätte?
— Kuinkako minä tiedän? sanoi d'Artagnan.
— Niin.
— Minä tiedän sen siitä että de Wardes eilen eräässä seurassa, jossa minäkin olin, näytti sormusta sanoen saaneensa sen teiltä.
— Katala heittiö! huudahti mylady.
Tuo nimitys, niinkuin hyvin saattaa ymmärtää, tuntui d'Artagnan'in sydämmen pohjaan saakka.
— Mitäs arvelette? virkkoi mylady.
— No niin, minä kostan tuolle heittiölle, vastasi d'Artagnan ruveten hyvin uljaan näköiseksi.
— Kiitos, urhoollinen ystäväni! huudahti mylady; ja milloinka kostatte?
— Huomenna, tai vaikka paikalla, jos tahdotte.