— Ettekö siis ennemmin käyttäisi semmoista keinoa, millä voisitte saada koston ilman taistelua?
Mylady katsoi äänetönnä rakastajaansa; hänen kirkkaat silmänsä loistivat oudosti, pahaenteisesti:
— Totta tosiaan, sanoi hän, luulenpa vieläkin, että olette kahdella päällä.
— En laisinkaan; mutta minua todella säälittää kreivi de Wardes parka nyt, kun ette enää häntä rakasta; minun mielestäni on jo julma rangaistus, menettää teidän rakkautenne, eikä hän tarvitsisi enää muuta kuritusta.
— Ken teille sanoo rakastavani häntä? kysyi mylady.
— Ainakin saatan sanoa, luulematta kovin suuria itsestäni, että te rakastatte toista, sanoi nuori mies hellästi, ja sanon vieläkin, että kreivi de Wardes käy säälikseni.
— Teidän? kysyi mylady.
— Niin, minun.
— Ja minkä vuoksi?
— Sen vuoksi, että minä yksin tiedän...