— Mikä hänen nimensä on?
— Oh, Teidän ylhäisyytenne tuntee hänet vallan hyvin! huudahti mylady vihasta kuohahtaen; hän on meidän molempain vainohenki; hän se eräässä taistelussa Teidän ylhäisyytenne henkivartijain kanssa ratkaisi voiton muskettisoturien puolelle; hän se antoi de Wardes'ille, teidän lähettiläällenne, kolme miekanpistoa ja saattoi timanttiasian haaksirikkoon; vihdoin, hän se on, saatuansa tietää että minä ryöstin häneltä rouva Bonacieux'in, vannonut tappavansa minut.
— Ahaa, sanoi kardinaali, nyt jo tiedän, ketä tarkoitatte!
— Minä tarkoitan sitä d'Artagnan-heittiötä.
— Hän on rohkea veitikka, sanoi kardinaali.
— Juuri sen vuoksi on hän yhä enemmän peljättävä.
— Täytyy saada, sanoi kardinaali, todisteita hänen salaisesta yhteydestänsä Buckingham'in kanssa.
— Todisteita! huudahti mylady; minä hankin niitä vaikka kymmenen.
— No niin, sitten on asia mitä yksinkertaisinta olla saattaa; antakaa minulle ne todisteet niin suljetan hänet Bastiljiin.
— Hyvä, arvoisa herra, mutta sitten?