Porthos nyykäytti päätänsä myönnytykseksi. D'Artagnan vaan oli yhä epävakaisena. Grimaud näytti olevan d'Artagnan'in kanssa yhtä mieltä, sillä kun hän huomasi marssittavan vallinsarvea kohden, mitä hän tähän asti oli vielä epäillyt, nykäsi hän herraansa takinliepeestä.
— Minne ollaan menossa, kysyi hän viittauksella.
Athos osoitti vallinsarvea.
— Mutta, lausui Grimaud samalla kielellä, täällä ollaan henkeänsä kaupalla.
Athos kohotti silmänsä ja kätensä taivaasen päin.
Grimaud laski korin maahan ja istui itse viereen, ravistaen päätänsä.
Athos otti pistoolin vyöltänsä, tarkasti, oliko se ampumakunnossa, jännitti hanan ja painoi pistoolin suun Grimaud'in korvan juureen.
Grimaud hypähti ylös niinkuin vivulla.
Silloin viittasi Athos Grimaud'ia ottamaan korin ja käymään edellä. Grimaud totteli.
Kaikki mitä Grimaud-parka oli voittanut tuolla hetkellisellä eperoimisellaan, oli se että hänet muutettiin takajoukosta etujoukkoon.