— Kuuleppas, sanoi Porthos, olisi paljon pienempi synti nutistaa kuoliaaksi tuo kirottu mylady kuin tappaa noita hugenotti-parkoja, jotka eivät koskaan ole muuta pahaa tehneet kuin laulaneet ranskaksi samoja virsiä, mitä me laulamme latinaksi.
— Mitäs apotti siitä sanoo? kysyi Athos tyynesti.
— Minä sanon että olen samaa mieltä kuin Porthos, vastasi Aramis.
— Entäs minä sitten! sanoi d'Artagnan.
— Onneksi on hän jo matkojen päässä, virkkoi Porthos, sillä minun täytyy tunnustaa että täällä olisi hän minulle suureksi haitaksi.
— Minua haittaa hän yhtä paljon Englannissa kuin Ranskassa, sanoi Athos.
— Minua haittaa hän kaikkialla, sanoi d'Artagnan.
— Mutta kun hän oli sinun vallassasi, miksikä et hukuttanut tai kuristanut tai hirttänyt häntä? Kuolleet eivät juoruile.
— Luuletko niin, Porthos? vastasi muskettisoturi kolkosti hymyten, jonka hymyilyn d'Artagnan yksin ymmärsi.
— Minulle johtuu eräs seikka mieleeni, sanoi d'Artagnan.