Vaunut olivat odottamassa.
— Ovatko nuo vaunut meitä varten? kysyi mylady.
— Ovat, rouva, vastasi upseeri.
— Ravintola on siis kaukana täältä?
— Toisessa päässä kaupunkia.
— Olkoon menneeksi sitten! sanoi mylady.
Ja päättävästi nousi hän vaunuihin.
Upseeri katsoi että tavarat tulivat hyvästi nuoritetuiksi vaunujen taakse ja kun se oli toimitettu, istuutui hän mylady'n viereen ja sulki vaunun-oven.
Heti kohta, ilman käskyä ja matkan määrän ilmoittamista lähti kuski ajamaan täyttä karkua pitkin kaupungin katuja.
Noin outo vastaan-otto oli omiansa saattamaan mylady'n pitkiin ajatuksiin; niinpä, semminkin kun hän huomasi ett'ei upseerilla näkynyt olevan mitään halua alottaa keskustelua, nojausi hän vaunun-soppeen ja rupesi tarkemmin tutkimaan niitä arveluja, kutakin erällänsä, jotka heräsivät hänen mieleensä.