— Sinä olet siis saanut itsesi tulemaan Englantiin, sanoi lord Winter, vaikka niin monta kertaa Pariisissa sanoit päättäneesi, ett'et koskaan astuisi jalkaasi Suuren-Britannian alueelle?
Mylady vastasi kysymykseen toisella kysymyksellä.
— Mutta ennen kaikkea, sanoi hän, selitäppäs minulle, kuinka olet voinut seurata niin tarkasti minun askeleitani, että edeltäkäsin tiesit tuloni, etkä yksistään sitä, vaan myöskin päivän, tunnin ja sataman?
Lord Winter käytti samaa sotajuonta kuin mylady, ajatellen että koska hänen kälynsä sitä käytti, mahtoi se olla hyvä.
— Sanoppas itse, paras siskoni, jatkoi hän, mitä aiot tehdä täällä Englannissa?
— Minä tulin tapaamaan sinua, vastasi mylady, aavistamattakaan kuinka paljon hän tällä vastauksellansa viritti niitä epäluuloja, jotka d'Artagnan'in kirje oli herättänyt hänen langossansa, ja koettaen vaan voittaa kuulijansa hyväntahtoisuuden puolellensa tällä valheella.
— Ah! minua tapaamaan? toisti Winter epäilevästi.
— Niin kyllä, sinua tapaamaan. Mitä kummaa siinä on?
— Eikö sinulla olisi sitten muuta tarkoitusta tällä matkallasi kuin tavata minua?
— Ei.