— Juuri meidän alitsemme.
— Huomaavatko he meidät?
— Ei, ell'ei salamoi.
— He tölmäävät tikkaiden alipäähän.
— Onneksi ovat ne liian lyhyet.
— Jumalani, tuossa ovat vartijat.
— Vaiti!
Molemmat riippuivat ilmassa, liikkumatta ja hengittämättä, kaksikymmentä jalkaa maasta, sotilaat kulkivat heidän alitsensa nauraen ja puhellen.
Tämä oli hirveä hetki pakolaisille.
— Vartijat menivät ohitse; askelten kopina eteni ja äänten sorina hiljeni hiljenemistään.