Ludvig XIII:n uskottu kamaripalvelija, joka pysyttäytyi aina ovella, astui sisään.
— La Chesnaye, sanoi kuningas, kutsuttakoon silmänräpäyksessä tänne herra de la Trémouille; minä tahdon puhutella häntä vielä tänä iltana.
— Teidän Majesteettinne vakuuttaa minulle sanallansa, ett'ei hän ota puheillensa ketään herra de la Trémouille'n ja minun välilläni?
— En ketään, kunniasanani.
— Huomenna siis, armollisin herra.
— Huomenna.
— Mihin aikaan suvaitsee Teidän Majesteettinne?
— Mihin aikaan vaan tahdotte.
— Mutta jos minä tulen kovin aikaisin aamulla, pelkään herättäväni Teidän Majesteettianne.
— Herättävänne minua? Nukunkos minä? Minä en enää nuku, herrani; minä olen unen horroksissa toisinaan, siinä kaikki. Tulkaa siis vaan niin varhain kuin tahdotte, vaikka jo kello seitsemän; mutta kavahtakaa itseänne, jos muskettisoturinne ovat syyllisiä.