— Minä kuulen kavioiden kopinaa; veljeni ratsastaa nyt takaisin; minä tahdon sanoa hänelle vielä viimeiset jäähyväiset; tulkaa!
Mylady avasi ikkunan ja viittasi rouva Bonacieux'iä myöskin tulemaan sinne. Nuori nainen kiiruhti ikkunaan.
Rochefort ratsasti sivuitse täyttä neliä.
— Hyvästi, veljeni! huudahti mylady.
Ratsumies kohotti päätänsä näki molemmat nuoret naiset ja viittasi ratsastaessaan mylady'lle tervehdykseksi.
— Tuo hyvä George! sanoi hän sulkien ikkunan, ja hänen kasvonsa kuvastelivat sisarellista rakkautta ja ikävöimistä.
Hän meni takaisin äskeiselle paikallensa ja ikäänkuin vaipui syviin mietteihin.
— Hyvä rouva, sanoi rouva Bonacieux, suokaa anteeksi että häiritsen teitä, mutta sanokaa, mitä neuvotte minun tekemään? Jumalani! Teillä on enemmän kokemusta kuin minulla; puhukaa, minä tahtoisin kuulla teidän ajatustanne.
— Ensiksikin, sanoi mylady, saattaa olla mahdollista että minä olen väärässä ja että d'Artagnan ja hänen ystävänsä todellakin tulevat teille avuksi.
— Ah, se olisi liian suuri onni! huudahti rouva Bonacieux; niin paljoa ei minulle ole suotu!