Grimaud oli kahdella päällä. Mousqueton'in kaikki jäsenet vapisivat.
Athos, joka oli kuullut mylady'n äänen, lähestyi joutuisasti; lord Winter samoin.
— Pois palvelijat! sanoi hän; hän on puhunut heille; silloin he eivät ole enää täysin luotettavia.
Huudettiin esille Planchet ja Bazin, jotka rupesivat Grimaud'in ja Mousqueton'in paikalle.
Kun he olivat tulleet virran reunalle, astui pyöveli mylady'n luokse ja sitoi hänen jalkansa ja kätensä.
Silloin katkaisi hän äänettömyyden ja huudahti:
— Te olette pelkuria, kataloita murhaajia; teitä on kymmenen tappamassa yksinäistä naisraukkaa; varokaa itseänne; ell'en saa apua, kostetaan minun puolestani ainakin.
— Te ette ole nainen, sanoi Athos kylmästi, te ette ole ihmissukua, te olette hirviö, peto, joka on päässyt hornasta karkuun, ja jonka me ajamme sinne takaisin.
— Ah, herrat hyveen ystävät, sanoi mylady, muistakaa että se teistä, joka koskettaa hiuskarvaakaan päästäni, on vuorostaan murhaaja?
— Pyöveli voi tappaa, olematta siltä murhaaja, sanoi punaviittainen mies, läimäyttäen leveää miekkaansa; hän on lopullinen tuomari, ei mitään muuta: Nachrichter, niinkuin naapurimme saksalaiset sanovat. Ja kun hän tätä sanoessaan sitoi häntä, päästi hän pari kolme kiljahdusta, jotka tekivät synkän ja eriskummallisen vaikutuksen, kaikuen yössä ja hälveten metsän syvyyteen.