Rochefort seisoi hetkisen mietteissään; mutta kun oltiin vaan päivän matkan päässä Surgères'ista, jonne kardinaali oli tuleva kuninkaalle vastaan, päätti hän suostua Athoksen ehdotukseen ja palata heidän kanssansa.
Sitä paitsi oli tällä palaamisella se etu, että hän sai itse vartioida vankiansa.
Lähdettiin matkalle.
Seuraavana päivänä kello kolme iltapäivällä tultiin Surgères'iin. Kardinaali odotti siellä Ludvig XIII:tta. Ministeri ja kuningas tuhlasivat kohteliaisuuksia toinen toisillensa ja kiittivät sitä onnellista sattumaa, joka oli pelastanut Ranskanmaan sen kaikkein kovapintaisimmasta vihollisesta, joka tätä valtakuntaa vastaan oli yllyttänyt koko Euroopan. Sitten kardinaali, jolle Rochefort oli ilmoittanut d'Artagnan'in olevan kiini, ja joka oli halukas mitä pikemmin kuulustelemaan häntä, heitti jäähyväiset kuninkaalle, pyytäen häntä tulemaan seuraavana päivänä katsomaan sulkua, joka nyt oli valmis.
Kun kardinaali iltasella palasi majapaikkaansa La Pierre'n sillan luokse, tapasi hän portilla d'Artagnan'in miekatonna, ja kolme muskettisoturia täysissä aseissa.
Tällä kertaa ollen voimakkaampi, hän katsoi ankarasti heihin ja antoi silmäyksellä ja kädellä d'Artagnan'ille viittauksen seurata hänen mukanansa.
D'Artagnan totteli.
— Me odotamme sinua täällä, d'Artagnan, sanoi Athos niin kovasti että kardinaali sen kuulisi.
Hänen ylhäisyytensä rypisti kulmiansa, pysähtyi hetkiseksi ja jatkoi sitten kulkuansa sanaakaan virkkamatta.
D'Artagnan kävi sisään kardinaalin jälessä ja hänen taaksensa asettuivat vartijat ovelle.