— Tunnenhan minä, hiidessä, sen! vastasi d'Artagnan, joka ei tiennyt siitä hölynpölyä, mutta oli vaan tietävinään.
— Niin että nyt se ei ole enää vihaa vaan kostoa.
— Todella?
— Ja kuningatar luulee...
— Niin, mitä kuningatar luulee?
— Hän luulee, että hänen nimessään on kirjoitettu herttua Buckingham'ille.
— Kuningattaren nimessä?
— Niin, vetääksensä häntä Pariisiin, ja kun hän kerta on Pariisissa, houkutellaksensa hänet johonkin ansaan.
— Saakeli! vaan teidän vaimollanne, hyvä herra, mitäs hänellä on tähän asiaan tekemistä?
— Hänen harras ystävyytensä kuningatarta kohtaan tunnetaan, ja joko tahdotaan hänet eroittaa hallitsijattarestaan, tai peloittaa hänestä kuningattaren salaisuuksia, tai lahjoa hänet vakoojana käytettäväksi.