— Vallan mainiota; mutta tehän olette siis rikas, hyvä herra Bonacieux?
— Hyvissä varoissa, herra, saatan sanoa; olen koonnut sen verran, että saan pari kolme tuhatta écu'tä korkoa kaupastani, ja erittäinkin sijoittamalla pääomiani kuuluisan purjehtijan Jean Mocquet'in viime matkaan, niin että, ymmärrättehän herra, — Ah! mutta ... huudahti porvari.
— Mitä nyt? kysyi d'Artagnan.
— Mitä näenkään!
— Missä?
— Kadulla, vastapäätä teidän ikkunoitanne, tuolla portin aukossa: mies viittaansa kääriytyneenä.
— Siinä hän on! huusivat d'Artagnan ja porvari yhtä haavaa, tuntien miehen.
— Ah, tällä kertaa, huusi d'Artagnan, juosten ottamaan miekkaansa, tällä kertaa et pääse minulta pakoon.
Ja vetäen miekan tupestaan, hän syöksi ulos huoneesta.
Portailla kohtasi hän Athoksen ja Porthoksen, jotka olivat tulossa häntä tapaamaan. He antoivat tilaa ja d'Artagnan lensi kuin nuoli heidän välitsensä.