— En, monseigneur.
— Mutta miksi ette?
— Minulta on hukkunut viimeinenkin jäännös erästä välttämätöntä ainesta, jota mestarini, viisas Althotas, oli minulle lahjoittanut palattuaan Egyptistä. Sen ainoan reseptin perille en ole koskaan päässyt.
— Ja sen hän on pitänyt itse?
— Ei… tai oikeammin, hän on sen pitänyt tai vienyt mukaansa hautaan.
— Hän on siis kuollut?
— On, hänet olen menettänyt.
— Miksi ette jatkanut hänen elämäänsä, kun hän oli niin välttämättömän reseptin ainoa tallettaja, vaikka itse olette säilynyt nuorena ja pirteänä halki vuosisatojen, kuten vakuutatte?
— Siksi, että pystyn torjumaan taudit ja haavat, mutta en tapaturmia, kun ne vievät hengen eikä minua kutsuta.
— Tapaturmassako Althotas sai surmansa?