— Hyvä Jumala! — mutisi kreivitär.
— Se on uskomatonta vai mitä, kreivitär? Kieltänyt, pyyhkinyt merkityn summan! Mutta turhaa on puhua siitä, mikä on mennyttä. Nyt teidän täytyy kiireesti palata Pariisiin.
— Niin, madame.
— Ja sanoa kardinaalille, että kun hän on niin hartaasti tahtonut tehdä mielikseni, minä otan häneltä vastaan puoli miljoonaa livreä ensi neljännekseen saakka. Se on kyllä minun puoleltani itsekästä, mutta täytyy…
— Voi, madame, — mutisi Jeanne, — nyt ollaan hukassa. Herra kardinaalilla ei enää ole rahaa.
Kuningatar säpsähti, ikäänkuin olisi häntä haavoitettu tai loukattu.
— Ei enää… rahaa… sammalsi hän.
— Madame, kardinaali de Rohanilta vaadittiin erään velan maksua, jota hän ei enää muistanutkaan. Se oli kunniavelka, ja hän maksoi.
— Viisisataa tuhatta livreä?
— Niin, madame.