— Ihan tulinen… Tosin hän on hieman raju minua kohtaan, mutta ketä rakastaa, sitä myöskin kurittaa.
— Mainiosti sanottu. Teissä on yhtä paljon sydäntä kuin älyä ja yhtä paljon älyä kuin suloa, ja kun sen tiedän ja harrastan kaikkea, mitä tässä maailmassa rakkaudeksi sanotaan — minussa on semmoinen mielihalu — niin olen ajatellut toimittaa teidät jälleen herra Beausiren yhteyteen.
— Noin ette ajatellut kuukausi takaperin, — sanoi Oliva väkinäisesti hymyillen.
— Kuulkaapas, lapsukaiseni, kun kohtelias mies tapaa sievän naisen, koettaa hän miellyttää ollessaan vapaa, niinkuin minä olen. Teidän on kuitenkin myönnettävä, että jos mielistelenkin teitä, ei sitä kestä nyt kauvan, vai mitä?
— Aivan oikein, — vastasi Oliva samalla sävyllä, — enintään neljännestunnin.
— Tietysti luovuin yrityksestä, kun näin teidän rakastavan herra Beausirea.
— Älkää tehkö minusta pilaa.
— En suinkaan, mutta te teette niin kovaa vastarintaa.
— Juuri niin, — huudahti Oliva ihastuneena siitä, että häntä syytettiin vastarinnasta. — Enkö minä pitänyt hyvin puoliani?
— Se johtui rakkaudestanne, — vastasi Cagliostro rauhallisesti.