Jeanne ryhtyi puolestaan kaikkiin valmistuksiin tietäen, että huomispäivänä lankesi maksettavaksi ensimäinen puolen miljoonan erä, ja järjesti asiansa niin, ettei miltään taholta päästäisi hänen kimppuunsa, kun pommi räjähtäisi. Tämä kauhea hetki oli nyt hänen huomioittensa viimeisenä päämääränä. Hän oli viisaasti harkinnut, että pako olisi helppo, mutta samalla ilmeisin syytös itseään vastaan. Jäädä paikalleen kuin kaksintaistelija, joka odottaa vastustajansa pistoa, pysyä liikkumatta silläkin uhalla, että kaatuisi, mutta samalla siinä toivossa, että kaataisi vihollisensa, sellainen oli kreivittären päätös.
Tämän vuoksi hän päivää sen jälkeen, kun oli Olivan tavannut, näyttäytyi kello kahden aikaan akkunassaan ilmoittaakseen valekuningattarelle, että oli jo aika samana iltana puikkia tiehensä.
Mahdotonta olisi kuvata Olivan riemua ja kauhua. Paon välttämättömyys merkitsi vaaraa, sen mahdollisuus merkitsi pelastusta. Hän heitti kaunopuheisen lentosuukkosen Jeannelle ja rupesi valmistautumaan matkalle pistäen matkalaukkuunsa joitakin suojelijansa kalleuksia.
Merkin annettuaan Jeanne meni hakemaan vaunuja, joiden huostaan jätettäisiin neiti Olivan kallisarvoinen olemus. Tässä oli kaikki, mitä kärkkäinkään vakooja olisi havainnut tavallisesti niin ilmeisistä todisteista, että nämä kaksi ystävystä olivat salaliitossa. Akkunaverhot ummessa, akkunat kiinni ja himmeänä harhailevaa valoa, sitten epäselvää kahinaa, salaperäistä kopinaa, jotakin epäjärjestystä ja lopuksi pimeys ja hiljaisuus.
Kello löi yksitoista illalla Saint-Paulin kirkontornissa, ja tuuli kuljetti virran puolelta kumeat, verkkaiset lyönnit Saint-Clauden kadulle saakka, kun Jeanne saapui Saint-Louisin kadulle kolmen ripeän hevosen vetämissä postivaunuissa. Kuskipenkillä istui kaapuun kääriytynyt mies, joka opasti ajuria. Jeanne nykäisi miestä kaavusta ja käski pysäyttää Roi-Dorén kadun kulmaan, ja mies tuli puhuttelemaan kreivitärtä.
— Vaunut saavat odottaa tässä, hyvä herra Réteau, — sanoi Jeanne. — Puoli tuntia riittää. Minä tuon tänne erään, joka astuu vaunuihin, ja sitten viette hänet kaksinkertaisesta kyytimaksusta pikku talooni Amiensiin.
— Kyllä, rouva kreivitär.
— Siellä jätätte hänet vuokramieheni Fontainen haltuun, jolle olen jo antanut ohjeet.
— Hyvä on, madame.
— Mutta onko teillä ase mukana, hyvä Réteau?