— Sepä on hyvin keksitty… Taverney, kahdeksankymmenen lieuen päässä! Vai luuletko, että jos on annettava sinulle jokin tärkeä, kiireellinen neuvo, panisin näön vuoksi pikalähetin ratsastamaan itsensä kuoliaaksi niin pitkällä matkalla? Enhän pyydä sinulta pienen puistomajasi osoitetta, sillä siellä voitaisiin vaania lähettiäni tai tuntea palvelijani puku, mutta ilmoita jonkin kolmannen, läheisen paikan osoite. Sen verran, hiisi vie, sinulla lienee kekseliäisyyttä! Kun lemmenhommissaan saa niin paljon toimeen kuin sinä, ei silloin tule keinoista loppua.
— Puistomajani, lemmenhommani, keinoni! Mitä ihmettä tämä tietää? Te latelette arvoituksia, mutta ratkaisun pidätte omana hyvänänne.
— En tunne toista niin tyystiä, niin varovaista olentoa kuin sinä olet! — huudahti ukko harmistuneena. — Ei kenenkään salaperäisyys, ole niin loukkaava. Sinä näyt suorastaan pelkäävän, että kavallan sinut! Sepä olisi hassua!
— Monsieur, — sanoi Filip vimmastuen.
— Hyvä on, pidä vain salaisuutesi, älä hiiskahda, että olet vuokrannut entisen portinvartijan asunnon!
— Olenko minä vuokrannut…
— Älä ikinä ilmaise yöllisiä kävelyltäsi kahden viehättävän ystävättären seurassa.
— Minäkö olisin yöllä kävellyt… mutisi Filip käyden kalpeaksi.
— Salaa myös ne suutelot, jotka purkautuivat kuin hunaja kukkien ja kasteen seassa.
— Monsieur! — ärjäisi Filip mustasukkaisuuden ja raivon huumaamana. — Ettekö jo vaikene?