— Herra de Charny, kuinka te uskallatte kosia sisartani? Olivier astahti taaksepäin ja punastui.
— Senkö vuoksi, — jatkoi Filip, — että sitä paremmin voisitte salata rakkausvehkeenne toisen naisen kanssa, jota tavoittelette, jota rakastatte? Senkö vuoksi, että kun teidän nähdään olevan naimisissa, ei voitaisi sanoa teidän pitävän rakastajatarta?
— Mitä ihmettä!… sanoi Charny horjuen, hämillään.
— Vai sekö on syynä, — lisäsi Filip, — että naituanne sen naisen, joka milloin tahansa pääsee rakastajattarenne luo, teidänkin siten kävisi mukavammaksi tavata tuota ihailemaanne rakastajatarta?
— Monsieur, nyt menette liian pitkälle!
— Kenties ja melkeinpä uskonkin, että niin on laita, — jatkoi yhä Filip, astuen lähemmäksi Charnyta, — te tarkoitatte, että jouduttuani langokseni en ilmaise, mitä tiedän entisistä lemmenjuonistanne?
— Mitä muka tiedätte! — huudahti Charny kauhistuen. — Olkaa varuillanne!
— Niin juuri, — vastasi Filip yltyen, — se pieni puistonvartijan asunto, jonka vuokrasitte, salaiset kävelynne Versaillesin puistossa… yöllä… kädenpuristukset, huokauksenne ja varsinkin hellien katseitten vaihto puiston pikku portilla…
— Monsieur, Herran nimessä, sanokaa, ettette ole mitään nähnyt… ettette mitään tiedä.
— Enhän minä mitään tiedä, — ivasi Filip. — Kuinka minä mitään tietäisin, kun olin piilossa pensaikossa Apollo-kylpylän portin takana teidän tullessanne sieltä ulos kuningattaren käsi kainalossanne!