— Minä siis lainaan kuningattarelle! Kreivitär, onko se mahdollista?
— Se on edullisempaa kuin jos lahjoittaisitte, eikö niin?
— Tuhannesti.
— Niin minäkin arvelin. Kaikissa tapauksissa on hänen majesteettinsa suostunut.
Kardinaali nousi, mutta istuutui kohta uudestaan. Lopulta hän astui Jeannen eteen, tarttui tämän molempiin käsiin ja sanoi:
— Älkää minua eksyttäkö; muistakaa, että yhdellä sanalla voitte minusta tehdä onnettomimman ihmisen.
— Intohimoja ei pidetä leikkikaluina, monseigneur, sensijaan kyllä naurettavaisuuksia. Kun miehellä on teidän arvonne ja ansionne, niin ei voi käydä naurettavaksi.
— Se on totta. Mitä siis sanoitte…
— Se on puhdasta totta.
— Minun ja kuningattaren kesken on salaisuus!