Beausire painautui nyt lähemmäksi saksalaista.
— Onko Oliva nyt hieman onnellinen? — kysyi hän pannen kätensä ristiin.
— Perin onnellinen, — vastasi toinen. — Mutta katsokaa, tuolta jo vaunut tulevat!
— Niin niin.
— Nyt pysäytetään…
— Siellä on jotakin valkoista, pitsejä…
— Lapsen ristiäispuku.
— Hyvä Jumala!
Ja Beausiren täytyi nojata pylvääseen, jottei horjuisi, nähdessään vaunuista astuvan kätilön, tohtorin ja erään vanginvartijan, joiden oli määrä olla kastetoimituksen todistajina.
Näiden kolmen henkilön kulkiessa joukon puhki alkoivat köyhät mumista almunpyyntöjä. Silloin oli merkillistä nähdä, että kummit työnsivät tungeksivia syrjään, mutta ilosta itkevä outo mies jakeli heille rahaa.