— Ja oikein teittekin.
— Malttakaa, niin saatte nähdä, että ajatuksissani aina panen teidät ensi sijalle.
— Toiselle, ja sekin on enemmän kuin ansaitsen. Mutta jatkakaa.
— Pankkiirini jätti minulle kaksisataa osaketta, ja niistä otin teitä varten neljäsosan, viimeiset.
— Niinkö, monseigneur?
— Kuulkaa nyt jatko. Pari tuntia sen jälkeen hän tuli takaisin. Jo samana päivänä oli osakkeiden arvo juuri siksi, että tämä määrä oli saatu myydyksi, noussut sata prosenttia, ja hän antoi käteeni sata tuhatta livreä.
— Se kauppa onnistui!
— Ja tässä on teidän voitto-osanne, rakas kreivitär, aioin sanoa, rakas ystävä.
Ja siitä setelitukusta, jonka Jeanne oli hänelle tuonut kuningattarelta, erotti hän viisikolmatta tuhatta livreä ja pisti ne sievästi Jeannen käteen.
— Hyvä on, monseigneur, lahjat ja vastalahjat kuuluvat yhteen. Enimmin on mieleeni se, että muistitte minua.