— Silloin olette tuhonnut tämän nuoren miehen, madame.
— Puhetapanne on kerrassaan hämmästyttävä. Vai minun te sanotte tuhoavan tämän nuoren miehen! Minunko syyni se on, jos hänestä tulee hullu?
— Epäilemättä.
— Te saatte minut vihastumaan, tohtori.
— Jollette vielä olekaan syypää, — väitti tohtori hellittämättä, kohauttaen olkapäitään, — saattaa syy myöhemmin sittenkin olla teissä.
— Neuvokaa siis jotakin, koska se kuuluu teidän alaanne, — sanoi kuningatar vähän leppyneenä.
— Onko minun annettava resepti?
— Jos niin tahdotte.
— Se on tämmöinen: Nuori mies parannettakoon balsamilla tai raudalla; se nainen, jota hän nimeltään joka hetki kutsuu, tappakoon hänet tai parantakoon.
— Nyt puhutte taas äärimmäisyyksiä, — keskeytti kuningatar uudestaan maltitonna. — Tappaa… parantaa… ne ovat suuria sanoja! Viekö kova sana mieheltä hengen, parantaako hymy onnettoman hullun?