— Se olisi toipuneen ensi matkaksi liian pitkä, — sanoi tohtori yhtä tyynesti. — Eiköhän voisi aluksi tyytyä Versaillesiin?
— Olkoon sitten Versailles, kun niin tahdotte.
— Minusta näyttää, — sanoi tohtori, — ettei haavanne paraneminen anna teille aihetta lähteä maanpakoon.
Tämä harkittu kylmäverisyys pakotti Charnyn olemaan varuillaan.
— Aivan oikein, tohtori, — myönsi hän. — Minulla onkin Versaillesissa asunto.
— Sehän sopii mainiosti. Teidät voidaan illalla kantaa sinne.
— Mutta oikeastaan olette käsittänyt minut väärin, tohtori; minun tekisi mieleni käydä katsomassa maatilojani.
— No sanokaa, mitä oikein haluatte. Eiväthän tilanne, hitto vie, voi olla maailman ääressä.
— Ne ovat Picardian rajalla, täältä viiden-, kahdeksantoista lieuen päässä.
— Siinäpä näette!