— Jättää minut? Lähdettekö pois?
— Lähden, madame.
— Minne sinä menet? Mikä on syynä niin äkilliseen lähtöön?
— Madame, minulla ei ole onnea myötätunnossani…
Kuningatar kohotti päätään.
— Omaisteni kesken, — lisäsi Andrée punastuen.
Nyt punastui vuorostaan kuningatar, ja heidän katseensa iskivät yhteen kuin miekanterät. Kuningatar tointui ensiksi.
— En ymmärrä teitä oikein, — sanoi hän. — Eilen olitte onnellinen, ainakin näytti siltä.
— Ei, madame, — vastasi Andrée jäykästi. — Eilispäivä oli myös elämäni kovaonnisia.
— Vai niin, — sanoi kuningatar vaipuen mietteisiin.