— Se häiritsee teitä?
— Kyllä, sillä hän voi kuulla, mitä minä puhun.
— Onko hän sellainen, että käyttäisi sitä tietoaan väärin, teitäkin vastaan, jota hän rakastaa?
— Kyllä, vihan ja mustasukkaisuuden puuskassa; niin, sellaisella hetkellä hän voi tehdä mitä tahansa.
— Pääskäämme hänestä sitten, — sanoi Balsamo. Ja hän meni kaikuvin askelin ovea kohti.
Luultavasti ei suurimman rohkeuden hetki ollut Gilbertille vielä tullut, sillä kun hän kuuli Balsamon askeleet, niin hän peljästyi tulevansa yllätetyksi, kavahti kahtareisin portaiden kaiteelle ja antoi luisua alas saakka.
Andrée huudahti säikähdyksestä.
— Lakatkaa katsomasta sinne päin, — sanoi Balsamo tullen jälleen
Andréen luo. — Tuollaiset lemmenasiat ovat liian vähäpätöisiä.
Puhukaa minulle nyt parooni de Taverneystä, tahdotteko?
— Minä tahdon kaiken, mitä te tahdotte, — vastasi Andrée huokaisten.
— Niin ollen, parooni on sangen köyhä?