— Kyllä, kyllä, näen hänen kasvonsa selvästi soihtujen valossa.
— Soihtujen? — kysyi Balsamo hämmästyen. — Miksi juuri soihtujen?
— Hän ratsastaa kauniiden, kullattujen vaunujen vieressä. — Ahaa, — virkkoi Balsamo, joka näytti ymmärtävän; — ja kuka istuu noissa vaunuissa?
— Eräs nuori nainen… Oi, kuinka hän on majesteettinen! Kuinka hän on viehättävä! Kuinka hän on kaunis! Ah, sepä merkillistä, tuntuu kuin olisin hänet jo ennen nähnyt. Ei, ei, minä erehdyin. Nicole se vaan on hänen näköisensä.
— Nicole tämän nuoren naisen näköinen, tuon, joka on niin ylpeä, majesteettinen, kaunis?
— Kyllä, mutta samalla tavoin kuin jasmiini muistuttaa liljaa.
— Katsotaanpa, mitä tapahtuu siellä Nancyssä tällä hetkellä?
— Nuori nainen kumartuu vaunun ovesta ulos ja viittaa Filipiä lähestymään: Filip tottelee, paljastaa kunnioittavasti päänsä.
— Saatatteko kuulla, mitä he juttelevat?
— Minä kuuntelen, — sanoi Andrée keskeyttäen Balsamoa sellaisella liikkeellä kuin olisi tahtonut estää kaikki äänet itseään häiritsemästä.