ALKULAUSE.
Alexandre Dumas syntyi heinäkuun 24. p:nä 1802 pienoisessa keskiranskalaisessa Villers-Cotteretsin kaupungissa, jonka hän usein esittää romaaniensa sivutapausten näyttämönä. Isä oli ylevämielinen vallankumousarmeijan kenraali, tunnettu tavattomista ruumiillisista voimistaan. Tämän äiti oli neekeritär San-Domingon saarella, missä muuan ranskalainen aatelismies oli hänen kanssaan vakinaisessa rakkaussuhteessa. Alexandre peri noilta kahdelta taholta harvinaisen kimmoisen elämäntarmon ja väkevän aistillisen luonnon, joiden tuloksena hänen maallinen vaelluksensa oli haudan partaalle asti yhtenäistä hummausta ja nautiskelua, kirjavia seikkailuja, alituista vaihtelua varallisuudesta velkojien hätistelyyn, samalla kun hän näissä näköjään ehkäisevissä olosuhteissa suoritti suuremman määrän henkistä työtä kuin ainoaltakaan maailman kirjailijalta on jäänyt "vaskea pysyväisemmäksi muistopatsaaksi". Hän kuoli synkän sodan aikana eräässä kauppalassa lähellä Dieppeä jouluk. 5. p:nä 1870, samana päivänä, kun saksalaisten valloitusretki ulottui sinne saakka.
Alexandre Dumas on kirjallisuudenhistoriassa niitä uudistusmiehiä, jotka Ranskassa ryhtyivät omiin kansallisiin oloihin sovelluttamaan aikaisemmin herännyttä englantilaista ja saksalaista romantiikkaa, sitte kun vallankumous ja sitä seuranneet Napoleonin sodat olivat tuottaneet tuntuvia valtiollisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka suuresti vaikuttivat koko sivistyselämään. Uuden suunnan huomattavimpia saavutuksia oli historiallinen, tosiperäinen, kuvattavan ajan oloja ja tapoja sekä sen henkilöitä yksilöllisesti esittävä romaani, varsinaisena esikuvanaan skotlantilainen mestari Walter Scott. Dumas esim. alotti lukuisilla näytelmillä, mutta vain hänen novellinsa ja romaaninsa ovat säilyttäneet elävyytensä, — parhaiten se valtava romaanisarja, jossa hän ajanjaksottain kuvailee oman maansa historiaa.
Dumas oli romanttisen virtauksen varsinainen kansantajuistuttaja. Hän kirjoitti nimenomaan suurta yleisöä varten, siinä useinkin pakosta uhraten taiteellisia näkökohtia, joiden käyttelyyn hänellä kyllä oli kykyä. Tuolla päätehtävänsä alalla hän menestyi niin erinomaisesti, että hän yhäti on kotimaansa enimmin suosittu romaanikirjailija, ja vakinaisen aseman hän on saavuttanut niissäkin maissa, joissa aito gallialainen kepeys ei ole antamassa täyttä oivallusta hänen ansioilleen.
Pääasiallisesti työskenteli Dumas johdellen jonkunlaista esikuntaa, joka keräsi hänelle ainehistoa historiallisista erikoistutkielmista, muistelmateoksista, kirjekokoelmista, kaikenlaisista arkistopapereista; hänen ohjeittensa mukaan nämä apurit suuressa määrin kirjoittelivat kokonaisia taipaleitakin, joita mestari sitten yhdisteli ja muovaili kokonaisuudeksi. Kiireisinä aikoina tällaiseen yhteistyöhön jäi hataruutta, mutta enimmäkseen nuo teokset kuitenkin ovat kiinteitä rakenteeltaan, täydellisesti Dumas'ta itseänsä, sellaisena kuin hän esiintyy niissä tuotteissa, jotka tiedetään kokonaan hänen omaksi käsialakseen. Niissä on siis tapahtunut perinpohjainen muokkaus ja sulattelu, ja kun lisäksi ottaa lukuun, että kaikki johtava suunnittelu on Dumas'n aivoista lähtöisin, täytyy tosiaan hämmästellä sitä saavutusta, minkä hän jätti jälkeensä yksistään historiallisenkin romaanin alalla: noin kahdentoista vuoden kuluessa hän julkaisi puolisataa sellaistakin historiallista romaania, joilla on pysyväinen arvo, heikommista tuotteista ja monenlaisesta muusta kirjallisesta työskentelystä puhumattakaan. Ja monetkin noista romaaneista ovat ihan jättiläisiä kirjamaailmassa, sen kokoisia kuin "Bragelonnen varakreivi", joka suomennettuna täyttää 2300 tiheään painettua sivua! Käännöksinä niitä onkin jaettu useiksi erinimisiksi niteiksi.
Nämä historialliset romaanit muodostavat enimmäkseen ryhmiä eli sikermiä, joissa eri teokset liittyvät toisiinsa osittain samoin henkilöin. Tuollaisista ryhmistä ovat vasta n.s. muskettisoturi-romaanit ilmestyneet kokonaisuudessaan suomeksi; muista on joitakuita typisteltyjä osia käännetty ruotsinnosten mukaan. Suomessa on näinä vuosina saatu laajojen kansankerrosten lukuhalua suuresti herätellyksi huokeahintaisten kaunokirjallisten sarjain avulla, ja tämän johdosta on voitu ryhtyä sellaisten laajojenkin teoksien julkaisemiseen, jotka edellyttävät hyvin suurta painosmäärää, ennen kuin hinta on asetettavissa niin alhaiseksi, että ne eivät jää vain varakkaampien kotien saataviin, joista useimmat kykenevät niihin tutustumaan vieraallakin kielellä. Tällöin on havaittu, että Dumas aivan erityisesti miellyttää meidänkin suurta yleisöämme; kahden laajan muskettisoturi-romaanin kustantaja on tämän johdosta ryhtynyt suurisuuntaisimpaan hankkeeseen, mitä maamme kirjallisessa elämässä vielä on yritetty: Dumas'n kaikkien ensiluokkaisten historiallisten romaanien julkaisemiseen täydellisenä valikoimana, pätevien kielenkäyttäjien lyhentämättöminä suomennoksina.
Dumas'n historialliset romaanit ovat saaneet ihailijansa kaikkien maiden jokaisesta yhteiskunta-piiristä. Syvät ajattelijat kuten Leo Tolstoi, etevät esteetikot kuten Andrew Lang, lausuvat niistä kiitollisen tunnustuksensa niinkuin nekin, jotka eivät ole opin teillä käyneitä. Niiden ansioita on ylimalkainen historiallinen luotettavuus ja yksityispiirteinen tarkkuus, joka menneisyyden kellastuneilta lehdiltä etsii esille suoranaisia keskustelujakin sananmukaisesti jäljennettyinä, samalla kun ajanhenki ja tapahtuma-ympäristö ovat erittäin sattuvasti ilmaistuja. Niiden mukana tuntee elävänsä, niissä esiintyvät henkilöt kuvastuvat lukijan silmien eteen kuin verrattomasta maalauksesta, ja Dumas'n käsittelyssä vaikeimminkin tulkittavat luonteet saavat sellaisen valaistuksen, että hyvät ja huonot ovat ennen kaikkea todella ihmisiä, yhtä lihaa ja luuta meidän kanssamme, aina sekä myötätuntoa että arvostelua ansainneita. Erittäin valaisevia esimerkkejä ovat tässä kohden Josef Balsamo ja Gilbert — kaksi vallankumous-romaanien päähenkilöistä — silmänkääntäjä ja itsensä palvelija, jotka Dumas puolueettomasti esittää sellaisessa hyvien ja heikkojen puolten ristiriidassa kuin ihmissielu yleensä elää, vaikkakin tämä seikka tavallisesti tulee liian vaillinaisesti saaduksi ilmi kirjallisuudessa.
Lisäksi on Dumas'lla aina harrastus hyvään. Hänen työnsä taso on ylevä, hän ei milloinkaan kirjoita kiihdyttääkseen haluja tai tyydyttääkseen viallista uteliaisuutta, joskin hänen täytyy ajanhengen selvittelyssä kajota hölliin siveellisiin käsityksiin ja niiden ilmenemismuotoihin. Hänellä on terve elämänkatsomus, hänen omat inhimilliset heikkoutensa eivät esiinny hänen käsialassaan, vaan tässä on hyvä tahto vallinnut. Ja kaikkea hänen työtänsä kannattelee hyväntuulinen leikkisyys, joka alinomaa kirkastaa lukijan mieltä.
* * * * *
On arvattavissa, että Alexandre Dumas'n historiallisten romaanien suomennuttaminen mallikelpoisessa, mutta huokeahintaisessa asussa saa osakseen suurta kannatusta yleisömme taholta. Olisi voinut ajatella nämä teokset julkaistaviksi aikajärjestyksessä, historian tapausten kehityskulun mukaan. Mutta aivan yhtäjaksoista kaunokirjallista katsausta Ranskan historiaan ne eivät sitenkään muodostaisi, eikä tekijä ole niitä siten järjestänyt. Nykyisen yhteiskunnallisen talouselämän aikana on näyttäytynyt otollisemmaksi alottaa tämä sarja n.s. vallankumous-romaaneilla, Dumas'n kaikkein laajimmalla yhteenkuuluvalla teossikermällä; hanke on perustettava ennakkotilausten varaan, ja näin monta nidosta käsittävä tilausliike voi nyt menestyä paremmin kuin muulloin — kenties se voitaisiin katsoa mahdolliseksikaan vain nykyisissä olosuhteissa.