— Ahaa, — sanoi kyytimies, — täällä on tosiaan tie tuonne oikealle Marolleen. Se vie Vitryn ohitse ja yhtyy valtatiehen Chausséen kylässä.
— Mainiota, — huusi vallasnainen; — ajetaan sitä.
— Mutta, — epäröi kyytimies, — madame tietää, että matka tulee kahta vertaa pitemmäksi sitä kautta.
— Saatte kaksi louisdoria, jos joudumme Chausséehen ennen dauphinea.
— Madame ei pelkää vaunujensa särkyvän?
— Minä en pelkää mitään; jos vaunut särkyvät, niin minä jatkan matkaa ratsain.
Ja vaunut kääntyivät oikealle valtatiestä ja poikkesivat syrjätielle, johon pyörät olivat kaivaneet syvät jäljet, ja kulkivat pienen, kirkkaan joen rantaa, joka laskee Chausséen ja Mutignyn välillä Marneen.
Kyytimies piti sanansa: hän teki kaiken, mitä ikinä voi, särkeäkseen vaunut, mutta myöskin jouduttaakseen matkaa.
Parikymmentä kertaa nakattiin Gilbert matkatoveriaan vastaan, joka myöskin yhtä montaa kertaa syöksyi Gilbertin syliin.
Nuorukainen tiesi olla kohtelias tulematta vaivaavaksi. Hän osasi kieltää suultaan hymyn, vaikka hänen silmänsä vakuuttivat nuorelle naiselle, että katseltu oli sangen kaunis.