— Hän on Vitryssä.

— Puolentoista peninkulman päässä täältä? — Niin juuri, ainoastaan.

Peste! Se muuttaa asian! Antaa mennä, kyytimies

— Minne, monsieur?

— Kievariin.

— Meneekö monsieur sisälle vaunuihin vai jääkö pois?

— Minä seison tässä, missä seison.

Vaunut lähtivät vie ja tuntematon herra seisoi porraslaudalla. Viiden minuutin kuluttua pysähdyttiin majatalon pihalle.

— Kiireesti meille ruokaa, — sanoi Chon, — kyljyksiä, kananpoika, kananmunia, pullo bourgogne-viiniä tai mitä tahansa. Meidän täytyy jatkaa matkaa heti paikalla.

— Anteeksi, madame, — vastasi kievarinisäntä tullen ovelle. — Jos aiotte heti lähteä, täytyy teidän nyt lähteä omilla hevosillanne.